maanantai 24. elokuuta 2015

In love with the Valley

Heips,

Taas palailen muutaman kuukauden takaiseen jenkki matkaani. Tähän postaukseen laitankin loppu reissun tapahtumista kuvat ja kertomukset. Yhteensä matkani kesti 10 päivää, joista kaksi meni matkustamiseen. Jälkeenpäin ajatellen matkan olisi pitänyt olla ehkä hiukan pidempi, juuri noiden pitkien matkojen takia. Myös harmittaa, etten käynyt muualla kuin Idahossa, kun kerran tuonne asti olin jo mennyt. No ensi kerralla viisaammin :)

Matkani aikana....



  • Kävin pitkästä aikaa High Schoolissani moikkaamassa kavereita ja opettajia. Olin super yllättynyt että mut vielä muistettiin! Olin Cassidyn mukana muutamalla oppitunnilla ja seurasin opetusta. Yhtenä iltana koululla järjestettiin college stipendien jakaminen, ja olin seuraamassa myös sitä. Ilta oli tosi mielenkiintoinen: stipendejä saa mitä ihmeellisimmiltä tahoilta, ja joidenkin lahjoittajien tarinat olivat hyvinkin liikuttavia. Onneksi tuollainen stipendijärjestely on olemassa, sillä yliopisto-opiskelu USA:ssa on niin hirveän kallista.





  • Tein vaelluksia sisarusteni ja vanhempieni kanssa. Ei ole olemassa parempaa urheilumuotoa kuin noille ihanille vuorille kiipeäminen. Ja se on myös suhtkoht rankkaa! Kelit olivat huhtikuussa jo lämpimät, ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Yhtenä päivänä Cassidyn kanssa menimme koiratalolle kävelyttämään kodittomia koiria. Tuli niin hyvä mieli kun sai auttaa niitä pikkusöpöläisiä!




  • Kävin syömässä lemppariravintoloissani ja tapasin sitä kautta ystäviäni. Ehdoton lemppari on edelleen aamiais-/lounaspaikka Shorty's. Hyvä, halpa ja söpö =D. Siellä on kyllä kulutettu tunti jos toinenkin..







  • Perheeni vei minut The Craters of the Moon kansallispuistoon. Se on suuri laavan muodostama alue, mistä löytyy isoja luolia ja mitä ihmeellisimpiä reittejä. Pyöräilimme pitkin vuorien rinteitä ja maisemat oli ihan huikeet!




  • Cassidyn kanssa ajoimme Twin Fallsiin shoppailemaan ja .... ottamaan tatuoinnit! Olin jo pitkään (siitä asti kun tulin vaihdosta) suunnitellut Idaho-aiheista tatuiointia. Saimme hiottua Cassidyn kanssa ideamme yhteen, ja pian olimmekin jo tatuointiliikkeessä. Ei sattunut ainakaan mua, mutta siskoa kyllä vähän. Otimme molemmat cyringa - kukkasen, joka on Idahon kansalliskukka. Tatuointi on juuri niin simppeli ja pieni kuin sen halusinkin olevan, ja nyt minulla on ikuisesti palanen Idahoa mukanani :) Tästä vasta alkoikin hirveä tatuointikuume..

  • Vietin laatuaikaa hostperheitteni kanssa, ja onneksi saimme ajat sumplittua niin, että tapasin heidät kaikki. Vaikka facebook jne. mahdollistavat kommunikoinnin mannerten välillä, yhteydenpito ei ole ollut kaikkien perheitteni kanssa kovin aktiivista. Oli siis jo aikakin päästä päivittämään kuulumiset puolin ja toisin.

Tässä matkani pähkinänkuoressa. Seuraavaksi voisinkin kirjoitella tänne kesäkuun muutamasta viikosta, jolloin sain siskoni seurakseni tänne Suomeen :)

Lotta

torstai 13. elokuuta 2015

Takaisin Idahoon!

 

Moi!
Ensinnäkin kiitos ihmiset ketkä edelleen luette tätä blogia ja jätätte kommentteja. Tulee aina sellainen olo että aloitan tämän kirjoittelun uudestaan.. Joten onkin aika palata huhtikuiseen reissuuni. Vuoden ihanin matka!

Lähdin 14. huhtikuuta. Lentoreitikseni olin valinnut pitkän sumplimisen jälkeen HKI-Lontoo-Seattle-Boise. Matka-aika yhteensä 22 tuntia ja muutama kymmenen tuntia odotusaikaa päälle. Hyvällä asenteella ja pienellä lentopelon karkoituksella, matka ei tuntunut missään :)

Perillä Boisessa (pääkaupunki), mua odotti eräs vanha Rotarytuttu. He ottivat mut ekaksi yöksi kotiinsa, kun lentoni tuli niin myöhään. Oli ihana vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa, ja oli niin jännää ajella taas tuttuja katuja!! Perhe oli Suomessa vierailulla viime keväänä, joten muistelimme myös yhdessä silloista näkemistämme.
 

Ensimmäisenä päivänä tapasin parhaan ystäväni Karinan, ja vietimme kunnon laatuaikaa keskenämme. Shoppailimme, söimme ja juorusimme pitkän kaavan mukaan kaikki vuoden aikana tapahtuneet jutut. Hassua miten tuntui, ettemme ikinä olisikaan sanoneet hyvästejä.
 

Iltaa vasten hostveljeni Cody haki minut, ja lähdimme ajamaan kohti Sun Valleytä. Melkein kolmen tunnin ajomatkalla ehdimme myös päivittää itsemme ajan tasalle elämistämme ja muistella vanhoja juttuja. Matkalla ihastelin Idahon kauniita vuoria ja bongailin kaikki pikaruokapaikat. Mitä kummallisia asioita sitä voikaan ikävöidä =D
 
Kotiin päästyämme kävin moikkaamassa ensimmäistä perhettäni. Kaikki jutut ja ylipäätään heidän kanssa oleminen tuntui edelleen hyvin luonnolliselta, mikä oli suuri helpotus. Olisi ollut kamalaa tulla takaisin 'vieraana'.
 

Kaikki matkustaminen ja aikaero oli saanut minut ihan väsyneeksi, ja varsinkaan englannin puhuminen siinä tilassa ei onnistunut. Söimme Janen valmistaman herkkuillallisen ja ihmettelimme samassa pöydässä istumista haha. Mileyseillä oli vaihto-oppilaana poika, joka oli myös mukava uusi tuttavuus. Kello oli varmaan vasta yhdeksän, kun minun oli jo pakko päästä nukkumaan.

Palaillaan matkapostauksien merkeissä myöhemmin :)

Lotta