keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Although miles keep us apart, just thinking of you brings happiness to my heart

I wanna go home. I wanna wake up in my own room, and feel the heat of the sun. Go down stairs and have a cup of the best coffee that my host mom makes. I wanna talk to her and see her smiling. I wanna take a shower in my own shower and listen to Twin Falls radio station. I wanna see my little dog laying on my bed and see how he's still a little scared of me. I wanna see my host sisters and my host dad, and talk to them. I wanna speak in English, and think in English. I wanna get snapchats from my best friends and see their funny faces. I wanna go and do a morning work out with my host sister. I wanna bake with my sister and be silly with her. I wanna have a family dinner.  I wanna call him. And go long boarding with him and be scared of the speed. I wanna text with my friends. Go and get ice cream from Mc Donalds with my bestie. Share all the gossips with her. I wanna see the commercials and go trough all tv channels. Go for a fourwheeler ride and laugh with my friends. I wanna see the stars and go to my favorite park.
I wanna hug everyone and tell them how much I miss them.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

What's going on..

Hey murut ❤

Pientä päivitystä blogiin tälläsen tauon jälkeen. Viime viikko meni ihan sekunnissa, ja aloin jopa loppupuolella tajuamaan että Suomessahan sitä taas ollaan. Juhlittiin Hämeenlinnan wanaja festareita ja pidettiin parit synttärit + welcome home partyt. Joka päivä oon viestitelly codyn ja siennan kanssa, ja Joshin kaa oon Skypettäny pari kertaa. On super outoo nähä kameran kautta, ku on tottunu et se on aina vaa kävelymatkan päässä :(. Treffasin perjantain meksikolais vaihtari Davidin, ja sen kaa vietinki melkein koko viikonlopun. En ois varmasti selvinnyt tästä alkushokist ilman sen tukee. Nyt suunnattiin perheen voimin Vierumäelle, jossa pelaan koko viikon tennistä. Pari tuntii takan ja mul on jo vaikeuksii ymmärtää tätä opetusta :D High schoolin tennis kun ei ollu suomeks nii nää kaikki termit on aika hukassa. Täältä kun tuun kotiin, niin vastaan kysymyksiin. Laittakaa niit viel, jos kysyttävää on :)D

Xoxo, 
Lotta
~ Distance means so little when someone means so much ..

torstai 18. heinäkuuta 2013

my last day at home

Torstai 7/11, päivä jota olin pelännyt jo monta kuukautta. En ollut viimesinä viikkoina saanut unta muutamaa tuntia enempää, ja tona yönä en kyllä nukkunut sekuntiakaan. Edellis illan going away partyista oli jäänyt tosi sekanen olo, ja pikkuhiljaa tajusin että mulla on enään muutama tunti aikaa olla kotona.

Aamu lähti käyntiin skype puhelulla Suomeen. Tsekkasin äitin kanssa kaikki lentoliput ja hotellikuviot, koska olin niin epävarma ittekseni matkustamisesta haha. Mulla on hirvee lentokammo, joten ne kaikki lentojen vaihdot ei kauheesti auta. Siitä sitten suuntasin kaupunkiin jossa treffasin Joshin, tärkeimmät tyttökaverit ja host isän. Aamupala lemppari ravintolassa, ja muistojen muistelua. Voi vitsi kuin oli outo fiilis..
Sienna , Me & VanillaCaramel milkshakes ahh
Sienna, Me, Cassidy & Timber
Koko päivän hengasin vaan kotona, ja kavereita kävi vuorotellen sanomassa moikka. En oo oikein hyvä näiden hyvästien kanssa, ja kirjotin kaikille henkilökohtaiset kirjeet instead of saying those things face to face. 


wanna dance with me Timber and Cassidy ;) ?


Ensimmäisenä Karina ajo meijän pihaan, ja jo ensimmäisestä katseesta tajusin että tästä ei tuu helppoa. Ruvettiin molemmat itkemään ilman mitään sanomisia, eikä puhumisesta tullut mitään. Vakuuttelin vaan että nähdään uutena vuotena, mutta eihän se mitään auta. Halattiin toisiamme joku viistoista minuuttia ja sitten mä vaan katoin kun se lähti autollaan pois. Moimoi paraskaveri :'(

Siinä Siennan kanssa pakkailtiin mun vikoja kamoja ja ihmeteltiin molemmat että mitäköhän helvettiä tässä tapahtuu.. Alko käymään molempien mielet niin surulliseks, että nähtiin paremmaks ottaa isot lusikat käteen ja syödä edellisillan porkkanakakkua suruun ='D
yumm homemade !
Sitten lähettiin pyöräilemään kohti toria, jossa mun oli aika hyvästellä maailman paras host äiti Jane ja mun oma sisko Cassidy. Ne oli töissä torstai-illan, joten siksi mun piti sanoo moikat siellä. En pystynyt juttelemaan kummankaan kanssa ollenkaan, ja ihan vaan niihin päin kattominen sattu. Vaikka en tajunnut (en vieläkään tajua) että tässä ois nyt hyvästien paikka, mulla oli ihan kamala olo. Saatiin ihan hyvin huomiota kun me kaikki perheen neljä naista halattiin ja itkettiin. Siitä ei tullu milllään loppua, ja muiden näkeminen niin surullisena teki oikeesti pahaa. Mä tiedän kumminkin että me tullaan vielä tapaamaan for sure, joten se helpotti. En oo kyllä ollut noin kauheessa tilanteessa ennen, tsemppiä vaan kaikille jotka kokee saman. Tää perhe on mulle yhtä rakas kun omakin, ja en vaan suostu hyväksymään että oon niistä erossa. I love love love love you so much. (kuvii ei oo mulla, mutta ehkä ne tänne ilmestyy jossai vaihees:)

Pyöräiltiin Siennan kanssa kotiin, ja oli aika startata lentokentälle. Oli kuitenkin vielä yks ihminen kenet mun piti hyvästellä; Josh, ihminen kenestä oli tullut tän kevään aikana mulle yks läheisimmistä. Käytiin nopee tekee meijän vakkari autoajelu ympäri Haileyn, mutta en mä pystynyt olemaan normaali sen seurassa. Rupesin itkemään jo autossa ennen kun oli ees aika sanoa moikka. Mulla ei ollu mitään hajua miten käyttäytyä sen seurassa ja puhuin varmaan ihan typeriä. Josh vaan muistutti että pian nähdään, ja että lähen vaan käymään Suomessa. I really hope that's how it goes. En osaa kuvailla kuinka vaikeeta oli sanoa sille moikka, vaikka se oliskin vaan vähäksi aikaa. Hrrrrr goosebumps.


Sitten Scott ja Sienna lähti heittämään mua Boiseen. Meijän oli tarkotus lentää niiden lentokoneella pääkaupunkiin, mutta siinä tuli sitten pikku este.. Meksikon presidentti oli visiitillä Sun Valleyssä, ja hänen lentokoneensa oli parkkeerattu meidän tielle :'D Että niin... Automatkan istuin vaan ihan hiljaa, vaikka kuinka yritin ottaa ilon irti vikoista hetkistä isän ja siskon kanssa. Soittelin kavereille, lauloin lempilauluja Siennan kanssa ja otin miljoona kuvaa. 3 tunnin matka oli ohi minuutissa ja oli tosi lähellä etten jäänyt koneesta. Lentokentällä odotti mun kaveri Ben, joka tuli sanomaan moikka myös. 




Hyvästien sanominen isälle ja pikkusiskolle ei ollut sekään helppoa. Itkin koko lennon Portlandiin ja vieressä istunut vanha mies vaan törkeesti tuijotti mua koko lennon. Nice. Muut lennot (Portland-NYC jne.) nukuin, enkä oikeen muista mitään. Suomeen saapuminen on ollut aika shokki, mutta päivä kerrallaan sopeudun kotimaahan. Oon tavannut perhettä, sukulaisia ja kavereita. Matkustanut toisiin kaupunkeihin ja pitänyt itteni kiireisenä, jottei hirvee ahdistus iskis. Tottakai on ollut ihana nähdä kaikki rakkaat, ja huomata kuinka me ollaan vielä yhtä hyviä ystäviä. Meinasin saada slaagin lentokentällä, kun mun parasystävä yllätti mut odottamalla mua siellä. Pääsin kotiin ja yhtäkkiä kotipihaan ajoi toinen ihanainen Porvoosta asti. En voinu uskoo että tässä mä nyt taas oon mun suomikavereiden kanssa. Jossain välissä löydän aikaa soittaa kotiin, ja oon skypettänyt melkein joka päivä niiden tärkeimpien kanssa. En oikein hyväksy sitä että nyt oon Suomessa, mutta kyllä tää tästä iloksi muuttuu.



Pistelkäähän mulle vielä vikat kysymykset TÄNNE , mä vastaan niihin videolla :) Blogin tulevaisuudesta en vielä tiiä, mutta jotain tänne vielä varmasti kirjottelen. Nyt ois wanajan juhlimista (ja lisää skypettämistä) tiedossa, Adios murut

Lotta 


tiistai 16. heinäkuuta 2013

what is a party without any tears ?

Keskiviikko iltana, vika ilta Idahossa, ''juhlittiin'' mun kotiin menoa. Paikalla oli kaikki mun perheet ja kasa ystäviä. Oli niin epärealistista sanoo kaikille moikka, ja vaan toivoa että nähdään vielä uudestaan. Kaikista surullisinta oli nähdä 7v pikkusisko itkemässä, ja pyytämässä että jäisin vielä. Rakastan tätä paikkaa, ja näitä ihmisiä! Oli sellanen tunne että kaikki vaan esittää enkä mä mihinkään oo oikeesti menossa.
 
 
Olivia, Me, Timber, Cassidy & Tessa
 
 
 
 
 
 
Craig & Me & Cindy
 
Idaho... Never gonna get enough of this view
 
I love this little girl. I'm going to be your big sister forever & always ♥
 
We got stuck with the four wheeler. But Cassidy and I got it started again! Girl power ;)
 
 
Illan loppu olikin sellasta itkemistä, että teki mieli vaan lähteä pois. Kaikki lupas että oon aina tervetullut takas ja vaikka mitä, ja se jos joku toi kylmät väreet. ''But guys, I'm not ready to leave yet...'' Lähettiin tyttöjen kaa ajaan kohti Haileytä, ja koko matka kuunneltiin Rihannan Stay;tä ja itkettiin vielä vähän lisää. Kun päästiin Cassidyn kaa kotiin, kello oli jo vaikka kuin paljon, laukut pakkaamatta ja mua väsytti aivan liikaa. Nukkumiseen sijaan treffasin Joshin, ja käytiin viel vikaa kertaa ajalemas ympäri kaupunkia. Se vei mut mun lempipuistoon ja katottiin Idahon tähtiä ja juteltiin vaan. Just what I needed.. Mun kotikaupunki on ehdottomasti maailman kaunein paikka!
 
Kirjottelen viimesest päiväst ja kotimatkasta sit myöhemmin.
xoxo,
Lotta

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Photoshoot with my incredible sisters

 

 





















 
Cassidy vei mut ja Siennan sen lempparipaikkaan koko täs laaksos. Ihania maisemia, vuoria, vettä ja ylivihreitä puita haha. Mun siskoista on tullu mulle ihan uskomattoman tärkeit tän vuoden aikan, enkä voi uskoo et on aika sanoo hyvästit. Love you guys so so so much ♥
 
xoxo,
Lotta